rippijuhlat

Ajattelin tässä kertoilla ainokaiseni, silmäteräni, rippijuhlia edeltävistä päivistä. Tuntemuksia, valmisteluja ja paniikkinappulaa. Ei siis mitään ohjeita - näin suoriudut juhlien järjestelystä kunnialla.

Aika spontaaniksi ja rönsyileväksi ihmiseksi tykkään yllättävän paljon listoista. Erilaisista to do listoista. Rippijuhlien vieraslista löytyi useastakin paikasta aina kalenterin takasivusta Rosson lautasliinaan. Listoja oli tekemättömistä jutuista, tarjoamisista ja siivoamisjärjestyksestä. Oli oma lista hommille jotka voi hoitaa jos jää luppoaikaa. Buahahhaa. Oli jopa listojen listoja. Enpä tiedä. Niitä oli sitten hauska yliviivailla, alleviivata. Erivärisillä tusseilla ja puukynillä tietty. Listojenhan pitää olla kivan näköisiä (kaikki hyvin?).

Listoista huolimatta huomasin juhlia edeltävänä viikonloppuna tyhjentävänäni koko autotallin sisustan pitkin pihaa. Nyt oli sitten aika järjestellä vanhat luistimet, sukset, fillarit, vanhentuneet mullat, lukiokirjat, lelut, talvivaatenyssäkät... autotallissahan juhlat tunnetusti pidetäänkin!
No mutta tulipahan tehtyä, tuli naapurilta lainattua peräkärryä ja opittua ensi kertaan naapuripariskunnan etunimet. Se on aika kivasti 12 vuoden naapuruuden jälkeen.

Vähän ennen juhlia olin haalinut vanhan oven josta ajattelin kunnostaa pöydän. Sitä hankkiessa en linkittänyt sitä mitenkään rippijuhliin mutta olisihan se kiva saada sinne valmiiksi. Ja valmistuihan se. Vaatihan se kaveriksi vanhan naulakon. Löytyihän sellainen torista. Ja tulihan sille uusi maali. Ja nämäkään hommat eivät kyllä olleet listoilla.

Ja jos autotallissa ei juhlia vietetä niin ei kyllä ullakollakaan... Meinasin aloittaa aamupalapöydässä keskustelun, että pitäisikö ullakkoakin ihan pikkiriikkisen järjestellä... Mutta siihen keksikin noheva siippani heti ratkaisun, että minun veljeni tai ehkä jopa hänen veljensähän voisi mennä ullakon luukun päälle makaamaan juhlien ajaksi. Että jos joku sinne saattaa kurkistaa niin eipähän luukku ihan helposti aukea. No ei sitten kuitenkaan toteutettu tätä. Eikä kyllä siivottu ullakkoakaan. Otettiin riski.

Välillä meinasin rueta vähän vetään huuruun... mutta onneksi vain välillä ;)

Torstai-iltana, kun sunnuntaina oli the päivä, sain vielä illansuussa poikaseni huoneessa idean, että irrotetaan kaapin ovet ja maalaan ne. Come on, ei oo iso homma. Eikä se nyt niin ollutkaan. Vähän ehkä ruuvimeisseliä käyttävä oli ärtyneen oloinen. Ja poikanenkin kun ei sitten pariin päivään päässyt suihkuun kun kylppäri oli täynnä kuivumassa olevia kaapinovia. Mutta tuli kyllä hienot ovet! Ja Pienestä Kamarista ihanat, söpöt vetimet. Arvostakaa :D

Juttu mikä aiheutti päänvaivaa oli servettien valinta! Täytyy muutenkin myöntää, että olen todella surkea tekemään yleensäkin päätöksiä. Mutta servettihyllyjen edessä seisominen aiheutti melkein paniikkikohtauksen. Ja lopulta ehkä valitsin vähän väärät servetit. Ostin ne Kärkkäiseltä. Kävin muuten siellä ekaa kertaa. Vähän liian iso paikka mun makuun. Mutta juu servetit nyt oli mitkä oli. Ehkä vieraat eivät tajunneet, että ne oli väärät.

Leipomukset meni yllättävän ok. Osan jutuista tilasin, osan tein itse. Täytekakut rakentelin ja sen huomasi nokkela kummityttönikin joka tokaisikin juhlissa, että huomaa kyllä, että Liisa on tehnyt kakut itse kun noita reunoja ei ole siistitty. Ja se olikin ihan totta ja vaikka teinkin sen tarkoituksella niin huvitti miten kummitädin vähän sinne päin linjaukset eivät ole jääneet huomaamatta. Ihana Vieno.

Itse päivä oli juuri niin hieno kun tärkeän päivän kuuluikin olla. Kukaan ei käynyt ullakolla - hyvä, kukaan ei käynyt autotallissa -toisaalta harmi kun se kerrankin oli edes kohtuu siisti. Tärkeät ihmiset olivat paikalla ja söivät mun viimeistelemättömiä kakkuja. Itse naimaluvan saanut koki päivän onnistuneeksi - mikä olikin tärkeintä. Ja Forecan - koko päivän pelkkää sadetta - osoittautui pieleen menneeksi ennustuksesi. Päivä oli lämmin monessakin mielessä.

Kun viimeiset vieraat lähtivät oli kyllä paras tunne heittää korkkarit jalasta ja hautautua sohvalle.
Ja sainpa kuulla jopa tunnustustakin sohvan toisesta päästä; hyvä mäme, oon niin ylpeä susta, ettet seonnut. Hahaa - se on jo paljon se! Säästetään se ehkä ylppäreihin ;D

*************

Roadtrip

Kesäloman alussa olimme reissun päällä Ranska-Espanja akselilla. Ajattelin kirjoitella vähän reissussa tännekin - ikään kuin itsellekin muistoksi ja vähän muillekin. Tosin sehän on tutkitustikin todistettu, että toisten reissut nyt ei muita ihmisiä kiinnosta. Mutta ikään kuin vinkiksi. Ainakin itse kuulen mielelläni kiinnostavista paikoista joiden vuoksi matkalaukut pakata. Ja tosiaan paikoista jonne selviää noin max 5h lentämisellä. Sillä toistaiseksikaan mun suhtautuminen lentämiseen ei ole palautunut normaaliksi.

Mutta seuraavassa tunnelmia roadtripiltä Biarritz-Hossegor-Salou-Barcelona-Lekeitio. Tekstiä saattaa tulla aika paljon, koska kokemuksiakin oli paljon, että varoituksen sanana kannattaako omaa aikaa kuinka uhrata :)

Lensimme Finnairilla suoraan Biarritziin, Ranskaan. Finnair lentää kohteeseen ainakin kesäisin. Muutoin vaihtoehto voi olla lentää esim. Espanjaan Bilbaon kaupunkiin ja ajella sieltä noin 100km Ranskan puolelle. Biarritz sijaitsee Atlantin rannikolla lähellä Espanjan rajaa.

Biarritz oli aivan ihastuttava. Ehkä yksi kivoimmista paikoista jossa olen käynyt. Kaupunki ei ole kovin suuri, sen saa mukavasti haltuun. Kesäkuussa kaikkialla kukki upeat hortensiapensaat. Rannikko on todella kaunis rantabulevardeineen ja kalliorykelmineen. Atlantin aallot lyövät komeasti ja paikka onkin surffikansan suosiossa. Tai vielä enemmän naapuri kaupunki Hossegor jossa Biarritzia rennomman letkeämpi surffimeininki. Itse tosin tyydyin vain katselemaan, silmänruokaa - kyllä, surfareita. Joskus vielä täytyy itsekin kokeilla.

Biarritz on jollain tavalla hienostunut. Ihmiset ovat kauniita ja tyylikkäitä. Itse voisi käyttää aikaa vaikka kuinka paljon vain ihmisten tarkkailuun. Ei kuitenkaan siinä määrin, että se saisi outoja piirteitä :D Biarritzin pikkukadut ovat täynnä mukavia liikkeitä, kivoja ravintoloita ja kauppahallista voi käydä nappaamassa aamiaisen mukaan ja istahtaa penkille, rantaan tai mihin mukavalta tuntuu. Vaatekaupoista pidän itse erityisen paljon, silmää miellyttävät kirkkaat värit ja iloittelevat printit. Tosin reissusta en ostanut kuin yhdet vihreät lintu korvakorut. Toista oli jälkikasvun suhteen. Mutta sinnepäin sitä pussin suuta nykyisin helpommin availeekin.

Sää oli lämmin mutta aika paksun pilvijoukon verhoama. Haikeana katselin bikineitä matkalaukussa ja pähkäilin, että voiko olla niin, että aurinkoon ei yhtään pääsisi makoilemaan. Tarkoitus oli viiden päivän päästä lähteä Espanjan Baskimaanhan mutta sinne sää näytti vielä enemmän kotoisen sateiselle ja pilviselle...

No kun kerran lomalla oltiin avoimin mielin, alla oli näppärä Nissan Micra ja kun tarpeeksi käytti naisellista viehätysvoimaa niin pojillekin sain myytyä ajatuksen, että jos kurvailtaisiinkin syvemmälle Espanjan puolelle sateita karkuun.

Vaihtoehdoksi kalkuloitiin Barcelonaa - ja Barcelonahan ei petä koskaan! Tosin me kaikki olemme siellä jo joitakin kertoja käyneet mutta poikanen on ollut niin nuori, että muistikuvat aika hataria. Barcelonan hotellit tuntui olevan aika arvokkaita ja ajatus autolla puikkelehtimisestä pitkin Barcaa ei tuntunut niin järkevältä. Päädyimme sitten Salouhun, noin 100km Barcelonasta. Sielläkin olemme joskus olleet - eikös se ollut ihan kiva? Ja ei kun 600km auringon perässä.

No näin tämä kuulostaa aika leppoisalta ja kepeältä mutta totuus nyt ei täysin sitä ollut. Micra ei ollut ihan paras peli Pohjois-Espanjan vuoristoissa mutta kun keskemmälle Espanjaa päästiin niin nousihan se mittari satasenkin kieppeille. Tunnelmat autossa oli aika vaihtelevat... Ehkä muutaman kerran jouduin vielä puolustelemaan näitä valintojani... Mutta maisemat oli kivoja, huoltoasemat&tullit tuli tutuiksi. Matkalla oli kaikenlaista säätä. Radiosta tuli hyviä biisejä - decpacito varmaan 100 kertaa. Ja perheen yhteistä laatuaikaa. Kaikki sai kertoa mitä kuuluu ja miltä tuntuu. Tai sitten ei.

...ja siellä kaikilla oli niin mukavaa

Perille päästiin noin 7h köröttelyn jälkeen. Ja aurinkohan paistoi! Ja sehän paistoi niin, että ilmastoimattoman huoneistommekin sisälämpötila oli vain +50 astetta... Mutta aurinkoahan tänne oli tultu hakemaankin - eikö niin pojat? Okei fail - mun varaama majoitus oli aika *... Ei ilmastointia, sellainen kiva 80-luvun alun sisustus. Sijainti suht vilkkaan kadun varrella. Yöllä oli pakko nukkua parvekkeen ovi auki ja baarikadulta ja autoista kuuluva kiva bassonjytke oli oikein suloinen tuutulaulu.

Saloukin on aika pieni kaupunki. Täynnä ei ehkä niin kivoja ruokapaikkoja ja turistimyymälöitä silmän kantamattomiin. Hi buy a rolex - its a real! Mutta oli siis kuitenkin oikeinkin aurinkoista. Oltiin rantsussa yksi päivä, käytiin Port Aventuran teemapuistossa. Se on muuten oikeasti kiva. Menee ihan aikuisillekin. O&S olikin sellaisissa vuoristoradoissa, että mulla kääntyi sisuskalut ihan vain katselusta. Tai sitten ne oli jo kallellaan edeltävästä 4D dinosaurukset ovat vallanneet teemapuiston -esityksestä. Oikeasti meinasin yrjötä 4D rilleihin kun virtuaalikyyti dinot kannoilla oli niin hurjaa.

Yhden päivän kävimme seikkailemassa Barcelonassa. Ai, että mä tykkään. Nyt lähestyttiin kaupunkia vähän eri suunnasta ja koettiin tosi kivoja ravintoloita, katuja ja pikkukauppoja. Ihanan boheemi tunnelma! Love Barcelona.

Mutta juu Bacelonaan uudelleen - kyllä, Salouhun - ei kiitti enään.

Sitten olikin aika körötellä seuraavat 600km takaisin pohjoiseen, Baskimaan pikkukaupunkiin Lekeitioon. Tällä pätkällä läppä ei kauheasti lentänyt, sateli aika ajoin ja kukaan ei uskaltanut ajatella mitä seuraava kohde tarjoili...

Varsinainen toinen matkakohteemme oli siis Lekeition pikkukylä Pohjoisessa Espanjassa noin 80km
päässä Bilbaosta ja St Sebastianista. Paikka tuli vastaan oikeastaan niin kun googletimme pikkuhotelleja Baskimaassa. Ja kuvien perusteella kiva majoitus löytyikin mutta kylä oli täysi mysteeri.

Automatka meni aika torkkuessa keskellä tasaista ja kuumaa Espanjaa. Lekeitiota lähestyttäessä maisema alkoi muuttumaan vehreämmäksi ja vuoristoisemmaksi. Itsekin alkoi virkistymään ja hihkumaan vähän väliä - katsokaa katsokaa!! Ajelimme kiemuraisia vuoristeitä, maatalojen, lampaiden ja pikkukylien vilistäessä ohi. Ja kun pääsimme viimein perille niin kaikki matkustaminen oli todellakin palkittu. Mä en tiedä oliko matkaväsymystä mutta itku mulla pääsi kun pääsimme Zubieta hotellille. Paikka oli niin kaunis! Ympäristö oli rauhallinen, vehreä. Ja majoitus kuin karamelli. Saloun valkoiset muovituolit, tiilikivisängyt ja hilseilevä kylppäri oli enää muisto vain.

Majoitumme hotelli Zubietassa joka on 1700-luvun kunnostettu kartano. Hotellilla huoneita on vain 20 kpl. Hotelli sijaitsee vehreiden kukkuloiden keskellä, tarjoillen kauniin puutarhan ja niityltä kuuluvien lehmänkellojen kalkatuksen. Henkilökunta oli todella sydänmellisiä, aamupala tarjoilu mitä maittavin. Ja miten kaunis oli rakennus, kaikkine tekstiileineen ja huonekaluineen. Kaikki oli niin harkittua. Olin pakahtua.

Itse Lekeition kylä on tosi pieni. Pieni mutta sievä rannikkokylä. Turisteja oli jonkin verran, suurin osa taisi olla pyöräilijöitä tai vaeltamaan tulleita. Lapsiperheitä ei juurikaan näkynyt. Mukava ranta, upeat kalliot ja maisemat Atlantille. Paikka jossa mieli on tyyni. Tänne olisi kiva tulla joskus vaeltelemaan. Sellaisella kerralla kun mukana on muutakin kuin flipflopit. Loman viimeiset päivät Lekeitiossa olikin ihmislapsen parasta aikaa.

Niin olihan reissun loppuun muistutus taas elämän kujeilustakin. Kävimme päivän retkellä San Sebastianissa - Espanjalaisten mielestä maan parhaassa kaupungissa. Joka muuten joskus ansaitsee tarkemmankin tutustumisen. Mutta nyt siis kävimme vain muutaman tunnin tripillä koska sijainti mukava, noin tunnin ajomatkan päässä Lekeitiosta. Retki meni muuten hyvin mutta autommehan oli hinattu sitten parkkipaikalta minne sen jätimme. Tästä voisi kertoa hyvinkin monisanaisestikin. Mutta tiivistelmänä voi ehkä kuvitella mitkä oli fiilikset kun tajusimme auton kadonneen ja mitkä oli fiilikset maksaa sakot ja palkkion hinauksesta... merde! Parkkipaikka ei ollut maksuton ulkomaalaisille... mistä me se oltaisiin tiedetty tai ne muut turistit jotka kiehuivat meidän kanssa toimistolla josta kulkupelit lunastettiin. Mutta eihän se ole reissu eikä mikään jos ei jotain vähän satu. Kaikki kuitenkin terveinä ja välilöissä - se on tärkeintä!

Siinäpä oli 10 päivää ja noin 3000 km lyhykäisyydessään. Hienoja paikkoja. Muita kivoja kyliä oli reitin varrella mm. Bayonne, Hossegor ja St Jean De Luzin kylät Ranskassa. Paljon siis mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa lyhyehköjen ajomatkojen päässä. Bensaa meni noin 4 tankillista a 40e ja tulleihin olisiko mennyt yhteensä noin 100e.

Nyt ei auta muu kuin palata töihin pakertamaan jotta luottakortit saa balanssiin. Ja toki suunnittelemaan seuraavaa reissua :D Jos jollakin mielenkiinto ko. paikkoihin heräsi niin kerron mielelläni lisää! Bon voyage -ilmiö on hyvä ilmiö ;D